Vaahteramäen Eemeli ja OPS16

Vaahteramäen Eemeli metkuineen olisi viihtynyt OPS16 oppimisympäristöissä

Kesän muuttohommissa löysin Astrid Lindgrenin kirjoittaman kirjan Eemelin uudet metkut. Olin saanut kirjan joululahjaksi ollessani kansakoulun ensimmäisillä luokilla. Tuolloin kaunokirjoitusta harjoiteltiin viivavihkoihin. Käsialani oli tuolloin vielä selvää ja huolellista. Luin kirjan mielenkiinnolla. Se herätti minussa surua. Voi miten ikävällä tavalla Eemeliä rangaistiinkaan kommelluksista ja hyvällä aikeella tehdyistä metkuista. Eemeli pursui luovuutta ja rohkeutta. Hänessä oli aimo annos sisäistä yrittäjyyttä eikä hänen sinnikkyytensä laantunut, vaikka hänet ajettiin rangaistukseksi puuvajaan. Siellä hän vuoli puu-ukkojaan ja ihmetteli, miten kummallisia aikuiset olivat.

Eemeleitä syntyy edelleen tänne meidänkin peruskoulujen luokkahuoneisiin. Toivottavasti heitä ei ajeta pelolla näkymättömiin puuvajoihin rangaistukseksi siitä, että olivat jotenkin liikaa meidän ahtaisiin käsityksiimme arjen sujumisesta. Ymmärrän niin, että uuden OPS16 :n keskeisenä tavoitteena on löytää uudenlainen tapa lähestyä Eemelin kaltaisia oppijoita. Laaja-alaiset oppimiskokonaisuudet olkoon siitä oiva esimerkki.

Eemelillä oli malli oikeassa maailmassa. Astridin isä oli Eemelin kaltainen metkuilija, jonka kommelluksia kirjoitettiin sinikantisiin vihkoihin. Lopulta Eemelin ja Astrdin isän elämä löysi oikean uoman; molemmista heistä tuli kunnanvaltuuston puheenjohtajia.

                - Eemeli on oikein kiltti poika, sanoi Eemelin äiti - Me rakastamme häntä juuri sellaisena 
                  kuin hän on.