Kyllä me jo jotain tiedämme tulevaisuuden työelämästä!

Kuvassa Suuntana yritteliäisyys-ryhmän nuoria; Anne - Mari, Siiri, Anna aivan edessä, Alina takana ja Patricia oikealla .

Viime viikkoina olen kuullut usean puheenvuoron, jossa pohditaan tulevaisuuden työelämää, tulevaisuuden taitoja, uutta lukion opetussuunnitelmaa, koulumaailman ja työelämän yhteistyötä. Melkein kaikissa toistuu toteamus, että suurin osa koulunsa aloittavista nuorista työskentelee ammateissa, joita ei vielä ole. Puhutaan myös, että ei ole enää työpaikkoja, on vain työtä. 

Jotenkin olen saanut sellaisen mielikuvan, että koulumaailman ulkouolella ei ymmärretä sitä, että kyllä me täällä teemme jo tulevaisuuden osaajia, opetamme heille niitä taitoja, joita tulevaisuus tarvitsee. Haluamme heiltä tiimityötaitoja, kykyä keskustella, olla vuorovaikutuksessa. Itseohjautuvuus on korostunut tablettikoulun yleistyttyä, mutta myös siksi, että sähköiset oppimisalustat vaativat sitä. Olemme hyvin tietoisia siitä, että monipuolista kielitaitoa odotetaan tulevaisuudessa, mutta ikävä kyllä meidän itseohjauvat nuoret uskovat englannin ylivoimaan. Pelillistäminen tuli eilisessä koulutusiltapäivässä esille tulevaisuuden tapana oppia. Se on tiedossa, mutta emme kai luule, että opiskelijat voivat pelaamalla suorittaa kaikki koulupäivät ja tehtävät?

Vierailuilla yrityksissä on vilahdellut sellaisetkin termit ja arvot kuin empatia, ihmisläheisyys, "soft skills". Matematiikan taitojen lisäksi tarvitaan siis humaania arvoja. Onneksi. Toisen ihmisen kunnioittaminen, toisen ihmisen kuunteleminen, pyrkimys ymmärtää erilaisuutta eivät koskaan voi olla pois opetussuunnitelmasta, vaikka niitä ei siellä olisi erikseen mainittu. Lopuksi erään kjohtajan lausahdus: "Loppujen lopuksi me haluamme hyvän tyypin hyvällä asenteella."